Asenne ratkaisee

Heisssan.

Viime kerralla höpisin siitä, että oma koti kutsuu tätä nuorta miestä ja vihdoinkin sen aika on. Tänään on haettu avaimet ja muuton saa aloittaa heti, kun siltä tuntuu. Ensin pitää tehdä ylimääräinen siivous lattiasta kattoon, jotta aikaisemman asukkaan koiran hajun saa lähtemään ja sit voikin alkaa rahtaamaan tavaroita sinne. Aika haikee ja samalla hieno fiilis omille muutto. Sitä on kuitenkin odottanut jo niin kauan. Voi olla, että kaikesta huolimatta sitä tulee ikävä isäukon kiukuttelua kovasta musiikista tai iltamyöhällä suihkussa käymisestä. Mut ennen kaikkea odotan sitä vapautta, minkä omille muutto mukanaan tuo. Ei tarvi kysyä keneltäkään milloin voi mennä tai tulla. Saa olla yksin omien ajatustensa kanssa tai jos yksin ei pärjää, niin tarvittaessa voi pyytää jonkun tulemaan pitämään kädestä kiinni. Eli kaikille vaan tervetuloa pistäytyyn tupari kaffeilla kunhan saadaaan muutto alta poies.

Mutta, oli mulla oikeeta asiaakin. Aihe mistä halusin jakaa mielipiteeni tänään on asenne, tahdonvoima ja halu. Nää kolme vaikuttaa täysin siihen miten sä A) Selviydyt treenistä ja B) Miten sä kehityt. Itse kun pyrin haastamaan joka treenissä itseni niin ilman tahdonvoimaa, asennetta ja halua siitä ei tulis lasta eikä paskaa. Aina kun treenataan niin itsestä pitäis antaa kaikki irti, mutta monet ei kykene tähän syystä tai toisesta. Kun teen saliohjauksia niin pyrin 3 asiaa opettamaan ohjattavilleni.

  1. Miten kohde lihas työskentelee ja mikä on sen tehtävä, koska jossei tiedä missä lihaksessa/lihaksissa jonkun liikkeen pitäisi tuntua, niin siinä vaiheessa mennään pahasti metsään. Vinkkinä kaikille.
  2. Miten liikkeet tulisi suorittaa, jotta vältytään mahdollisilta loukkaantumisilta.
  3. Viimeisenä, mutta ehdottomasti tärkeimpänä aikaisemmin mainitut asenne, tahdonvoima ja halu!

Ensinnäkin kun tullaan salille, niin silloin jokaisella sinne tulleella todennäiköisesti on joku syy, miksi siellä ollaan. Oli se sitten lihasmassan kasvatus, kunnon parantaminen tai vaikka laihdutus. Oli se syy mikä hyvänsä niin se tulisi pitää mielessä jokaisen sarjan aikana. Yleisin lause minkä kuulen on ” En mä pysty!”. Muutama kannustava lause ja tsemppaus siihen päälle niin kas kummaa, kun se hetki sitten todettu ” En pysty ” vaihtuukin pystymiseen ja onnistumisen tunteeseen. Tämän jälkeen kysyn ” Oliko se niin paha? ” ja usein vastaus on, että ” Ei ollut ”. Eli taas oltiin valmiita jättämään homma kesken vaan ja ainoastaan sen takia, kun ei uskottu itseensä. Jos ennen sarjan alkua jo asenne on luokkaa en mä mihinkään pysty, niin sitten se on aivan 110% varma, että perseelleen se menee. Miks siellä salilla sitten ollaan jossei olla valmiita haastamaan itseään ja omia rajojaan? Siksi, koska luullaan sen olevan niin helppoa, vaikka sitä se ei missään nimessä ole. Onneksi päätäkin pystyy treenaamaan yhtälailla kun muutakin kroppaa. Itselle toimivin keino päästä niistä kivuliaimmista ja kamalimmista sarjoista/toistoista yli on, sanoa itselle mielessä ” Tää sarja loppuu joskus ” ja miettiä sitä, että jossain muualla joku kilpakumppani saattaisi jatkaa sarjaa siinä vaiheessa, jos itse antaisin periksi. Omat tavoitteet mielessä tehdään ne sarjat loppuun asti, vaikka olisi viimeisen päälle hieno treeniohjelma jossa lukee esimerkiksi; Vipunostot sivulle 3 x 15. Teet niin kuin ohje on, mutta jostain kumman syystä sulla sarjojen jälkeen onkin semmoinen olo, että eipäs tuo tuntunut miltään. Teet aina vaan treenistä toiseen sen 3 x 15 samalla painolla, ihan vaan ja ainostaan siksi, koska ohje on. Kehitystä ei tule ja motivaatio hiipuu. Nää on niitä tilanteita, kun tarvis viimeistään alkaa haastamaan itseään ja haluta sitä kehitystä. Lihas on sen verran tyhmä, että se ei tiedä montako toistoa sä teet, se ei tiedä kuinka hienolla laitteella sä teet, se ei tiedä aikaa ja paikkaa missä sä sen teet, vaan se tietää miltä se tuntuu. Ja jossei se sen mielestä tunnu siltä, että sinne aiheutuisi pientä mikrovaurioo minkä oikeanlainen ruokavalio pystyisi korjaamaan ja näin ollen sitä lihasta vahvistamaan, niin ei se siitä kyllä myöskään mihinkään kasva. Eli miettikää ens kerralla kun treenaatte, että teittekö te tarpeeks ja annoitteko te itsestänne kaiken, mitä annettavissa oli. Nää on semmosia asioita mitkä jokaisen pitäisi pystyä maalaisjärjellä ymmärtää.

Muutaman vakio treenautettavani kohdalla oon pistäny kyllä merkille sen, että sitä halua ja periksantamattomuutta on tullut hurjasti lisää ensimmäiseen treeniin verrattuna ja se on tosi hyvä juttu. Eli muistakaa treenata myös sitä asennetta, jos haluatte jotain saavuttaa ja jos tuntuu liian pahalta niin aina voi luovuttaa, mutta siinä tapauksessa täytyy haudata ne omat taivoitteet.

Ensikertaan.

-Pekka

Kommentit

kommenttia