Viime aikojen kuulumisia

Moromorooo.

Pitkästä aikaa liikeni aikaa ja motivaatiota tulla rustaileen kuulumisia blogin puolelle.

Eli täällä kirjoitellee tällä kertaa logistiikka-alan raudanluja ammattilainen. Valmistujaiset siis oli ja meni. Vaikee se on uskoo, että selvisin jollain ihmeen kaupalla tästä alasta läpi, koska motivaatio oli rankasti pakkasen puolella alusta loppuun. Ilmeisesti hyvät luokkakaverit ja hyvät opettajat oli se syy, miksen tätäkin koulua lopettanut kesken. Eikä se ilmeisesti kauheen huonostikkaan mennyt, kun päätöstilaisuudessa lykkäsivät stipendiä kouraan koulumenestyksestä. Olin todella yllättynyt, mutta ilmeisesti ei tarvitse olla paras, vaan riittää kun tekee sovitut asiat tunnollisesti ja huolellisesti alusta loppuun, eikä pelleile. Kova työ palkitaan.

Pitää antaa erityismaininta siskoni järjestämälle yllätykselle valmistumiseni johdosta. Muutama viikko ennen valmistumistani sisko pisti viestiä ja pyysi, tai oikeastaan käski pyytämään töistä vapaata perjantaille 3.6.2016. No vähän epäileväinen olin, mutta kun toinen vannomalla vannoi, että se on sen arvoista niin minä sitten pyysin, ainoa mitä hän suostui kertomaan oli se, että treenivaatteet pitää olla mukana. Torstaina 2.6 valmistuin ja valmistumisjuhlan jälkeen sisko painotti, että puhelimessa pitää olla äänet päällä. Puhelin soi, näytölle ilmestyi vierasnumero mitä ei omista yhteystiedoista entuudestaan löytynyt. Vastasin puhelimeen normaaliin tyyliini ja kukas siellä soittikaan. Tampereen kovin bodarihan siellä linjan päässä oli eli Kujalan Kille. Jo ensimmäisestä lauseesta tunnistin kaverin äänestä ja melko leveä hymyhän sitä kasvoille levisi. Osasin kyllä etukäteen arvata sen, mutta varmuutta ei ollut. Mitäs asiaa Killellä sitten oli? No se kertoi, että olis selkäreeniin tarkoitus mennä mukaan. Ei muuta kun kohti Tamperetta ja latailemaan akkuja seuraavan päivän koitokseen. Versa gripitkin piti käydä kaupasta ostamassa sitä varten, ettei tarvitse kyynervarsien takia heiluttaa valkoista lippua ja heittää pyyhettä kehään.

Seuraavana päivänä siis mentiin Susiluolaan katsomaan ja kokemaan pysyykö tämmöinen aloittelija junnu raskaansarjan bodarin mukana. Aina on hienoa päästä treenaamaan erilaisessa seurassa. Siinä aina tulee ’ahaa’ elämyksiä, että asioita voi tehdä eritavalla. Itse tykkään kokeilla uutta ja sen takia tämmöiset treenit on kultaakin arvokkaampia, jos sieltä löytyy joku itselle toimiva juttu. Treeni oli itselle aivan totaalisesti erilainen mihin olen entuudestaan tottunut. Oon tottunut tekeen paljon erikoistekniikoita, pitkiä sarjoja lihaksella puristellen. Tässä treenissä runtattiin aika isoilla painoilla lyhkäsempiä sarjoja. Tehtiin myös pudotus-sarjoja, hitaita negatiivisia, supersarjoja yms. Uusia koneita ja liikkeitä. Erilaista ärsykettä ja sen kyllä huomas seuraavina päivinä selästä. Mutta pysyin mukana loppuun asti ja kyllä oli helpottunut olo. Oon aina tiennyt, että treenaan kovaa ja että kykenen vetämään kovia treenejä. Jos tän ikäisenä ja näillä treenivuosilla pysyn yhden Suomen kovimman bodarin kelkassa mukana, niin muutaman vuoden päästä oon ihan pitelemätön! Treeni muuten kuvattiin videolle ja toivon mukaan joskus ilmestyy Youtubeen, ilmoittelen siitä kyllä täällä sitten.

Viime postauksissa kerroinkin, että unelma PT ammatista on ottanut ilmaa siipiensä alle sillä, että oon alkanut saliohjauksia tekemään. Oon saliohjauksia tehdessä pistänyt lähes jokaisen treenautettavan kohdalla merkille yhden kehitystä jarruttavan asian ja se on pää. Kun treenataan niin silloin pyritään hajoittaan sitä lihasta, jotta sillä olis treenin jälkeen mahdollisuus vahvistua ja kasvaa, mutta jos me lopetaan sarja aina kesken kun lihasta alkaa yhtään polttamaan niin saako se silloin riittävästi rasitusta ja ärsykettä kasvamiseen? Tuskin.

Voit naputella vasaralla naulaa lautaan ja se uppoaa, kun olet lyönyt siihen useita kertoja. Voit myös lyödä naulaan kerran oikein kovaa vasaralla ja naula uppoaa lautaan. Sitä sanotaan tehokkuudeksi! – Dorian Yates

Eli tiedän kaikkien mun treenautettavien lukevan tätä joten erityisesti teille ja tietenkin kaikille muille myös. Älkää lopettako sitä sarjaa siinä vaiheessa kun se tuntuu pahalta, vaan lopettakaa se sitten kun ette enään pysty jatkamaan. Jos pää käskee lopettaan mutta lihas jaksaa tehdä vielä niin tehkää! Itselle toimivin tapa jatkaa sarjaa on se, että kuvittelen mielessäni jonkun tulevan kilpakumppani jatkavan sarjaa vielä kun itse tekisi mieli lopettaa, näin löytyy kummasti aina lisää voimaa. Tahdonvoimaa pitää treenata yhtälailla kun fyysistäkin voimaa.

Ensi kertaan.

-Pekka

Kommentit

kommenttia